Viron lähetysmatka

"Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän-antamaan heille-juhlapäähineen tuhkan sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan, ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi." Jes.61:1-3

Olimme Elämä- ja Palvelu raamattukoululaisina mukana joulukuun alussa Tallinassa ja Lasnamaella järjestetyissä evankeliointitapahtumissa kohtaamassa ihmisiä draamoin, todistuksin, lauluin. Osa ihmisistä etsi todellista kosketusta Jeesukselta ja puutteenalaisia avustettiin ruokakassilla. Saimme siis todellista tuntumaa kuinka tilaisuuksia suunniteltiin, kuinka edettiin ja kohdattiin ihmistä hänen tarpeeseensa rakkaudella. Yritän muistella matkamme kohokohtia ja jaan samalla myös omia ajatuksia ja kokemuksia.

Lähdimme matkaan keskiviikko aamuna Tampereelta kohti Helsinkiä Tallink- laivaan 13 henkilön vahvistuksella. Paikanpäällä odotteli Juha Kotisaari ja seuruueseemme liittyivat mukaan myös viroksi tulkaten Adrus Lukas ja venäjäksi tulkaten Pavel Pesonen. Laiva vähän keikkui, mutta myrsky rauhoittui Tallinnaa lähestyessä. Iltapäivällä majoituimme Pirita Spa- kylpylähotelliin ja odoteltiin mitä seuraavaksi olisi ohjelmassa. Tilaisuuksia meillä ei tuona päivänä ollut , mutta menimme erääseen seurakuntaan, jossa ylistyksen johtaja  Adrus Lukas oli meitä lämpimästi vastaanottamassa. Vietimme iltaa ylistäen Herraa hyvyydestä ja yhteistuumin pussitettiin ruokatarpeita (kaurahiutaleita, makaroonia, vehnäjauhoja, margariinia) kauppakasseihin (n.160 kpl), joita sitten jaettiin seuraavina päivinä tilaisuuksien yhteydessä loppupuolella.

Torstai-aamu aloitettiin Sanalla ja ylistyksellä ja käytiin päivän ohjelmaa läpi. Ensimmäiseksi kävimme koko porukalla kehitysvammaisten koululla. Siellä lapsia ja ohjaajia tuli salin täydeltä ja saimme iloiten palvella heitä evankelioiden lauluin, lastennäytelmin. Tilaisuudessa pidettiin esillä Jeesuksen sovitusta meitä ihmisiä kohtaan ja lopussa esitin lapsille, että Jumala haluaa antaa pelastuksenlahjan jokaiselle Jeesuksessa Kristuksessa ja olisivatko hekin valmiita vastaanottamaan Jeesuksen sydämensä Herraksi ja saada puhtaan sydämen. Käsiä nousi yleisöstä ja yhdessä rukoilimme ja otimme Jeesuksen vastaan. Hyvinmielin lapset lähtivät jatkamaan koulupäiväänsä muistonaan ranteissaan helminauhat ja karkkipussi.  

Illalla oli Kulttuuritalolla Linnakivi evankeliointi-tilaisuus sekä lapsille että aikuisille. Kuvailimme synnin vaikutusta elämässä draamalla ja kuinka Jeesus on kaikkien lasten ystävä, joka parantaa, lohduttaa ja haluaa olla meidän kanssamme joka hetki. Laulut saivat tehdä tehtävänsä Pyhän Hengen sydäntä murtavalla tavalla, jotta kylvetty Sana saisi tuottaa hedelmää niitettäväksi. Todistuksia kuultiin parilta oppilaalta (Katri Laaksonen, Jouni Ristseppä)  ja omalla todistuksellaan vaelluksestaan Jeesuksen kanssa, kuinka on saanut parantua ja vapautua elämän myrskyistä. Oli todella koskettavaa nähdä kun Juha Kotisaari esitti alttarikutsun ja kehotti antamaan elämänsä Jeesukselle, kuinka pienet lapset nostivat käsiänsä ja kokeneemmatkin kulkurit halusivat siunauksen elämälleen. Aikuisille jaettiin ruokakasseja ja lapset saivat vielä karkkipussin mukaansa.

Perjantaina vierailimme vanhainkodissa. Vanhukset kokoontuivat saliin  joko kävellen tai pyörätuolissa istuen kuuntelemaan todistuksia (Carola Jarske, Teemu Koivisto, Katja Lindeman, Juha Kotisaari) Jeesuksen parantavasta ja muuttavasta kosketuksesta, jonka näkee, kuulee, tuntee vapautena, ilona ja rauhana. Puheenvuoroissa tuotiin ilmi kuinka Jeesus pelastaa ja parantaa perhekunnittain ja haluaa olla läsnä vanhustenkin yksinäisyydessä, sairasvuoteilla tuoden rauhaa ja voimaa mennä eteenpäin Hänen kanssansa. Tässäkin tilaisuudessa aukesi sydämiä Jeesuksen kutsulle ottamaan Hänet sydämeensä Pelastajana, Parantajana, Vapahtajana!

Täynnä rakkautta ja evankeliumin tuomaa intoa jaoimme Männikussa kokouskutsuja hyytävän kylmässä pakkassäässä. Mieleeni palasi aikaisempia kokemuksiani traktaatteja jakaessani, ettei se ollut niin mielekästä, mutta nyt iloitsin kun oikeasti oli halu tavoittaa ihmisiä ja varmasti hätä ja kiirekin. Tämän jälkeen palasimme autoihin lämmittelemään ja menimme vielä Adrus Lukasin seurakuntaan, jossa pakkasimme muutaman ruokakassin ja vietimme aikaa keskenään kokemuksia jakaen ja Herraa kiittäen.

Viimeisenä aamupäivänä lauantaina suuntasimme Koplin vähävaraisten joukkoruokailuun. Istuimme siellä lähimmäisten ruokaillessa heidän läheisyydessä, ihmisten, joita yhteiskunta hylkii taustan, ulkonäön, huonon  hygienian, asemansa, kodittomuuden takia.

Siinä toisen kerran istuessani ajattelin muuttaako evankeliumi ihmisen elämää? suuntaa? korjaako särkyneen sydämen, vapauttaako vangitun ja nostaako sorretun? Kyllä! Evankeliumi, jota me saadaan julistaa ilosanomana köyhille, jotka ovat kadottaneet elämänsä, alaspainetuille, jotka eivät ole mitään yhteiskunnan laatimissa ja vaatimissa kriteereissä, joita ei välttämättä koskaan pysty täyttämään.

Pettymykset, rikotut unelmat, päihteet, rikokset, prostituutio jne. Kaikkea ei saa takaisin, kaikkea ei saa tekemättömäksi, mutta Jeesus tarjoaa uuden mahdollisuuden Hänen kanssansa jota tämä maailma ei tarjoa vaan riistää ja hajoittaa. Tuo mies, joka sovitti meidät jokaisen, kaikki synnit -Jeesus-, -Jeesus. Tätä sanomaa eri tulkinnoin pidimme esillä ja kehotimme tekemään konkreettisen valinta. Siinä istuessani havahduin myös ajatukseen, että tänä päivänä ei auta se , että tuetaan ihmisen sielun kipeää ja yritetään kohdata ja täyttää ihmisenä inhimillisiä toiveita ja tarpeita ja katsoa vain siihen hetkeen inhimillisin silmin, vaan on anottava ja haluttava katsella sydämen silmin ja puhuttava iankaikkisia, elämää synnyttäviä sanoja Jumalan sydämeltä, totuutta, joka pysäyttää. Hänen Sanansa pysyy, vaikka kaikki muu katoaa.

Kaikkea ei näe ihmisen silmin mitä tapahtuisi meidän mittapuun mukaan, mutta Henki iloitsee minussa kun yksi tulee Mestarin jalkojen juurelle ja pyytää pelastusta, vapautusta ja anteeksiantamusta. Pidimme puheenvuoroja (Juha Kotisaari, Merja, Katja Lindeman) ja julistimme vuorollamme mitä koimme sydämessämme ja lauluin koroitimme ja julistimme Jeesusta.

Tuon tilaisuuden jälkeen suuntasimme Männikuun, jossa jaoimme kutsujakin. Koulun urheilusalissa kerroimme draamoin rukouksen voimasta, kuinka se vapauttaa synnistä. Kokouksen kulku meni todistuksin (Carola Jarske, Marjo Kiviranta, Eeva Rautio, Teemu Koivisto, Juha Kotisaari),  lauluin ja puheenvuoroilla eteenpäin ja lopussa jaettiin ruokakasseja tarvitsiville.

Matka oli yhdistävä ja  hieno kokemus. Jeesuksen seuraajina ja todistajina saimme kokea ja ymmärtää mitä Kristuksen rakkaus saa aikaan ja kuinka keskinäinen rakkaus laittaa toimimaan Herran kunniaksi rakentaen Hänen valtakuntaansa. Saimme pienen palan olla mukana tekemässä sitä mitä meidän pitääkin tehdä.  Joka tilaisuudessa saimme nähdä, kokea sydämessä evankeliumin luonnetta, joka vapauttaa, parantaa, uudistaa! Hyvin tyytyväisinä ja yksimielisinä lähdimme kotimatkalle sunnuntaiaamuna hyvissä ajoin itsemme voittaneina ja vahvempina kuin tullessa.

"Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta." Jaak.1:27

Mukana menossa, kokemassa, todistamassa ja muistiin kirjaamassa Herran armosta

Katja Lindeman