“Sinut minä tahdon Ukrainaan!”, sanoi pastori Pavel Harrille tavatessamme helmikuussa Tampereella. Kaksi kuukautta tämän jälkeen olimme pienenä ryhmänä (Juha, Harri, Zanna ja Igor) lentäneet Tallinnasta Kiovaan ja sieltä autolla jatkaneet Korostenin kaupunkiin. Kaupunki sijaitsee alueella, jotka kuuluvat säännöllisen valvonnan vyöhykkeisiin Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden seurauksena.

Pavel oli joutunut lähtemään Venäjältä Pietarista, jossa hän perheineen oli asunut kaksitoista vuotta ja perustanut sinne useita seurakuntia ja kuntoutuskeskuksia. Palattuaan kotikaupunkiinsa hän ryhtyi tekemään työtä paikallisen romaniväestön kanssa ja joitakin heistä oli jo tullut uskoon. Romanien sosiaalinen tilanne on hyvin heikko Ukrainassa ja saimme havaita sen seuraavina päivinä.

Pavel oli luvannut tuoda Suomesta uskovaisen, koulutetun, romanimiehen ja niinpä parin päivän aikana vierailimme kymmenessä romaniperheessä ja Harria esiteltiin heille. Kotien vaatimattomuus ja olosuhteet joissa perheet elivät puhuttelivat voimakkaasti meitä. Alkoholin, huumeiden ja työttömyyden tuoma kirous oli vahvasti läsnä monissa runsaslapsisissakin perheissä. Kuitenkin Harrin aloittaessa kertomaan omasta lapsuudestaan, sekä siihen liittyvästä hylkäämiskokemuksestaan ja uskoontulostaan, lähes säännöllisesti kyyneleet alkoivat kohta virrata monille poskille. Jumalan Henki toi todistuksen Jeesuksen rakkaudesta ja voimasta jokaista meitä kohtaan ja useimmissa kodeissa saimme rukoilla naisten ja miesten puolesta, jotka halusivat vastaan ottaa Herran sydämeensä. Oli myös koskettavaa nähdä, kuinka rakkaudellisesti Pavel ja paikalliset veljet kohtelivat näitä perheitä. Saimme kokea jotain täysin uutta Jumalan elopellolla. Vainiot ovat todellakin vaalenneet leikattaviksi ja työtä on paljon. Tämä romanikansan pelto on yksi niistä.

Päivien aikana saimme pitää kokouksen myös paikalliselle seurakunnalle. Igor ja Harri käyttivät puheenvuoron ja minä saarnasin Jumalan sanaa. Vastaanotto oli mahtava ja saimme voimakkaan kutsun tulla uudellen sinne. Tämä kutsu toistettiin meille uudelleen ja uudelleen ennen poislähtöämme ja vielä sen jälkeenkin. 

Juha, Harri, Igor, Zanna