Latvian vankiloihin lähdimme pitkästä aikaa jälleen ”perusryhmällä”; Vihtori, Eija, Pavel, Merja ja Juha. Pakkasimme matkalle mukaan myös peräkärryllisen ruokaa. Lastina oli nyt perunoita, makaronia, kuivahernettä ja myös kaksi kinkkua. Ne kaikki Daugavpilsin pelastusarmeijan työntekijät tulivat 230km:n päästä kiitollisuudella vastaanottamaan ja viemään kaupunkiinsa köyhien hyväksi. Avustuskuormien vieminen mahdollistaa heille viisi kertaa viikossa tapahtuvan köyhien ruokailun, johon osallistuu satakunta ihmistä kerrallaan.

Ensimmäinen vankila oli Brasan vankila Riikassa, jossa tällä kertaa tuli kokoushuone täyteen kuulijoita. Kolmekymmentä miestä sai kuulla evankeliumia Jeesuksen nimestä ja siitä kuinka hänen arvovaltansa on suurempi kuin kenenkään ihmisen. Kuinka vain hän voi vapauttaa synnin vallasta ja antaa iankaikkisen armahduksen. Useat kädet nousivat lopussa jälleen rukoukseen ja kaksi miestä halusivat vielä henkilökohtaisesti rukousapua puolestaan. 

Seuraavaksi menimme Riikan keskusvankilaan jossa kuusitoista miestä tuli kokoukseen ja heistä neljä oli ensikertalaisia. Saimme todistusten ja laulujen kautta jälleen koroittaa Jeesusta ja useat miehet rukoilivat myös kanssamme lopuksi, että Herra pelastaa heidät. Näin teki myös eräs ensikertalainen nuori mies, joka hyvin kiinnostuneena seurasi kaikkea mitä tapahtui.

Sunnuntaiaamuna menimme Jelgavaan jossa ensin pidimme tilaisuuden kahdellekymmenelle vangille. Kokouksen ilmapiiri oli avoin ja vahva ja alussa saimme ylistää Herraa yhdessä vankien kanssa. Eijan laulaessa neljä, viisi, miestä painoivat päätään kovasti alaspäin ja lopuksi erään heistä oli pakko pyyhkiä kyyneleitä silmistänsä. Laulun sanoma kosketti niin kovin suoraan.

Puhuin Jeesuksen seuraamisen merkityksestä ja ehyestä Herralle antautumisesta. Oli hyvä kokous.

Tilaisuuden jälkeen pastori Janis halusi, että osallistumme vielä hetken aikaa heidän seurakuntansa päiväkokoukseen, joka alkoi klo 12.00. Pystyimme olemaan siellä vain ensimmäisen puoli tuntia koska paluumatka Tallinnaan oli edessä. Saimme laulaa siellä ja käyttää lyhyen puheenvuoron, jossa rohkaisin seurakuntaa luottamaan Jeesukseen ja antamaan ne ”pienetkin eväät” sen Herran käyttöön, joka voi moninkertaistaa ne ravinnoksi jopa kansanjoukoille. 

Matkalla mukana, Juha