Perjantaina iltapäivällä lastattiin auto täyteen ruokapusseja VEry:n varastolla Lasnamäen kokousta varten. Sen jälkeen ajo Helsingin eteläsatamaan josta laivalla Tallinnaan ja siellä majoittuminen klo kymmenen jälkeen.

Aamulla herätys, aamiainen ja valmistautumista klo 13.00 alkavaan kokoukseen. Lindakiven kulttuuritalolle saavuttiin hyvissä ajoin että kaikki saatiin valmiiksi ennen tilaisuutta. Nyt matkalla oli meitä vain kolme Suomesta, Vihtori, Eija ja minä joten monta asiaa tuli hoitaa tehokkaasti. 

Kokoussalissa tuolit täytyi ensin laittaa parempaan järjestykseen sekä lisätä niiden määrää 130:een. Soittolaitteet, miksausjärjestelyt ja äänentoisto piti säätää. Kirjapöytä piti järjestää sekä ruokapussien jakojärjestely sopia. Kun Elvi tuli paikalle niin sovittiin tulkin asiat. Sen jälkeen väki päästettiin kokoussaliin sisään Vihtorin toivottaessa jokaisen jo ovella tervetulleeksi, sekä antaessa kortin jota vastaan kokouksen jälkeen sai autolta ruokapussin. 

Saliin tuli vanhempaa ja nuorempaa väkeä, tuttuja kasvoja sekä paljon aivan uusia. Ihmisiä jotka tulivat saamaan jotain. Tai ehkä etsimään jotain. Ihmisiä joilla oli tarve tai kaipaus sisimmässään. Näille ihmisille me saimme julistaa sanomaa maailman suurimmasta auttajasta, elävästä Jumalasta joka lähetti Poikansa maailmaan pelastamaan meidät! Vihtori aloitti lämpimästi kokouksen ja sanoi olevansa pahoillaan siitä kun ei pysty puhumaan heidän kanssaan venäjän kielellä vaikka sitä mielellään tekisi. Sitten hän ja Eija aloittivat soittamisen ja laulamisen ja laulujen välillä Eija kertoi isoäitinsä uskoontulosta vain vähää ennen kuolemaansa. Uskoontulonsa jälkeen hän oli sanonut: ”Nyt minä olen menossa kotiin!” Eräs paikallinen uskonsisar halusi myös laulaa ja todistaa Herran hyvyydestä ja lopuksi minä puhuin. Saarnasin Apostolien tekojen kuudennestatoista luvusta ja siitä kuinka me voimme olla erilaisissa ”vankiloissa” vaikka olisimme vapaita ja kuinka Jeesukseen uskova saa kokea Jumalan voiman kun hän turvaa Häneen. Kokouksen lopulla jotkut halusivat ensimmäisen kerran elämässään tehdä uskonratkaisun ja monet pyysivät esirukousta parantuaksensa. Eräs sisar kertoi kuinka hän oli edelliskerralla kokouksessa ollessan pyytänyt esirukousta silmäleikkaukseen menon tähden. Leikkaukseen mentyään lääkäri oli kuitenkin sanonut että: ”Et sinä leikkausta tarvitsekkaan, tule syksyllä uudestaan!” Kokouksen lopussa Eija jakoi ruokakassit autosta kaikille ja niitä meni 132 kpl.

Heti kokouksen jälkeen lähdettiin ajamaan kohti satamaa ja laivaa joka lähti klo 16.30 kohti Helsinkiä. Paluumatkalla autossa oli jälleen syytä kiittää Herraa kaikesta ja pitää muutenkin rukouskokousta. VEry:n toimistolle saavuttiin puoli kymmenen maissa illalla. 

Juha