Tammikuun Lasnamäen kokous oli poikkeuksellisesti tuntia normaalia aikaisemmin ja lisäksi se oli voitu ilmoittaa ainoastaan kauppojen ilmoitustauluilla olevien postereiden välityksellä. Normaalia lehti-ilmoitusta ei ehditty laittamaan. Niinpä tilaisuuden alussa paikalla oli vain 35 kuulijaa mutta kuitenkin jo tunnin päästä heitä oli jo lähes 60. Suurin osa heistä oli uskosta osattomia ja se sopi meille hyvin.

Merja johti kokousta, Vihtori puhui ja lauloi Eijan kanssa ja minä saarnasin lopuksi. Kesken kokousta johdimme kuitenkin ihmiset ylistämään Jumalaa yksinkertaisten laulujen sanoin. Koin Pyhän Hengen läsnäolon siinä ylistäessämme ja sen että Herra parantaa ihmisiä. Rukoilin myös sitä ja lopuksi saarnasin evankeliumia. Jälleen kymmenkunta kättä nousi ylös kysyessäni kuka tahtoo ensimäistä kertaa elämässään tehdä uskonratkaisun sekä vastaanottaa Jeesuksen Herrakseen! Rukoilimme vielä  useiden puolesta sekä jaoimme ruokakassit tarvitseville. 

Paluumatkalla Merja sanoi että hänen lonkkakipunsa oli ”kadonnut” kokouksen aikana. Kipu oli ollut koko viikon tuliaisina edellisviikonlopun Latvian matkalta jossa autossa istuttiin n 2200 km. Uskon myös monien muidenkin kokouksessa olleiden ihmisten kipujen kadonneen. Olimmehan saaneet pitää sen Herramme Jeesuksen nimessä ja hänen nimensä ja läsnäolonsa voima tekee aina ihmeellisiä asioita!

Mukana palvelemassa, Juha, Vihtori, Merja ja Eija