” KUINKA HE HUUTAVAT AVUKSENSA HÄNTÄ, JOHON EIVÄT USKO? KUINKA HE VOIVAT USKOA HÄNEEN, JOSTA EIVÄT OLE KUULLEET? KUINKA HE VOIVAT KUULLA, ELLEI OLE JULISTAJAA?” (Room. 10:14)

Kun tulin edelliseltä Pietarin matkalta, tunsin sydämessäni, että syksyllä on taas mentävä. Syyskesällä Herra antoikin sydämeeni ikävän juutalaisvanhusten luokse.  Room. 10:14  alkoi elää ajatuksissani päivittäin. Herra tuntui sanovan: ”Eikö enää ole ketään, joka lähtisi?” Lokakuussa matka toteutui ja Pietarissa ryhmäämme oli odotettu jo kovasti. Edellisestä käynnistä oli vierähtänyt aikaa monta kuukautta.

Olin saanut sydämelleni erityisesti vanhukset.  Niissä neljässä kodissa, joissa meidän pienryhmämme vieraili, oikeastaan kaikki olivatkin jo iäkkäitä. Ensimmäisessä kodissa olivat nuorimmat - lähes 70-vuotias äiti tyttärensä kanssa. Toisessa kodissa oli pariskunta, jotka olivat jo 90-vuotiaita molemmat. Kolmannessa oli 88-vuotias leski tyttärensä kanssa ja neljännessäli yksin elävä nainen, joka hänkin oli kolmea kuukautta vaille 90-vuotias.

Pariskunnalla, erityisesti paljon Raamattua tuntevalla miehellä, oli monia kysymyksiä meidän uskostamme verrattuna heidän uskoonsa. Pyhä Henki auttoi meitä antamaan monia viisaita vastauksia hänen hankaliinkin kysymyksiinsä. He halusivat kuitenkin molemmat miettiä vielä omaa uskonratkaisuaan. Lauloimme heille heprealaisia lauluja, tanssimme rouvan kanssa, rukoilimme heidän puolestaan ja siunasimme heitä. 88-vuotias rouva ja hänen tyttärensä olivat jo ihanasti Jeesuksen omia. Perheen kaksi poikaa olivat jo kauan asuneet omine perheineen  Israelissa. Tyttärellä oli juuri sinä päivänä syntymäpäivä ja lauloimme ja karkeloimme hänen kanssaan sen kunniaksi. Äiti oli kovin sairas ja väsynyt ja saimme lohduttaa ja siunata häntä. Piakkoin 90 vuotta täyttävä nainen kertoi, että oli asunut tuossa samaisessa asunnossa koko ikänsä. Hän oli syntynyt siinä huoneessa, jossa nyt istuimme juomassa teetä. Hän esitteli meille isoisänsä hänelle jättämää tooraa, jota säilytti muistona kotonaan. Hänkin tunnusti Jeesuksen Herrakseen ja rukoilimme, että Pyhä Henki vielä vahvistaisi hänen uskoansa. Kiitimme Jumalaa pitkästä iästä ja hyvästä elämästä. Nuorin rouva asui hyvin sairaan tyttärensä kanssa. Isä oli lähtenyt kotoa, kun tyttö oli ollut aivan pieni, eikä ollut pitänyt perheeseensä minkäänlaista yhteyttä. Äiti ja tytär olivat jo uskossa Jeesukseen ja kun lauloimme heille, äiti liikuttui ja sanoi, että Jumala aivan erityisellä tavalla kosketti ja lohdutti häntä laulumme kautta.

Illalla järjestettiin Moskova-hotellissa juhla juutalaisille. Tarjolla oli evankeliumia, teetä, leivonnaisia, musiikkia, karkelointia ja rukousta sitä tarvitseville. Jeesus sai kohdata monia sydämiå tuon päivän ja illan aikana. Sali oli aivan täynnä ja me saimme lahjan juutalaisilta – he halusivat tällä kertaa laulaa meille hepreaksi - lopulta me lauloimme tuttuja lauluja kaikki yhdessä!

Riitta