Auton ja peräkärryn pakkaamista edellispäivänä, aikainen herätys ja ajo Helsinkiin, laivalla istumista, n. 500 km ajoa määränpäähän, yö hotellissa, aamupala ja yhteinen ylistys-ja rukoushetki jonkun hotellihuoneessa.  Sitten sisälle vankilaan ja kiireellä syntetisaattori,  kaiuttimet ja johdot kuntoon.  Lauluja, todistuksia, oman hetken odottamista ja hiljaista rukousta, että Herra siunaisi.  Evankeliumin julistamista ja alttarikutsu. Rukousta sitä pyytävien kanssa.  Muutaman tunnin kuluttua toiseen vankilaan ja sama uudelleen.  Näin se menee …  maailman suurimman sanoman, evankeliumin, vieminen muurien sisälle niin, että näillä Jumalan silmissä ainutkertaisilla ihmissieluilla, joista kaikista on maksettu Kristuksen veren kallis hinta, olisi mahdollisuus kuulla Jumalan armosta Kristuksessa Jeesuksessa ja päästä sovintoon ja rauhaan Jumalan kanssa. 

Tällä kertaa matkalle pääsivät lähtemään Eija, Kalle, Pavel ja Vihtori.  Meillä oli mukana täysi peräkärryllinen tavaraa (näkkileipää, puurohiutaleita, perunoita, porkkanoita ja sipulia sekä vauvoille tarkoitettuja nukkumapusseja, joiden sisällä oli vauvanvaatteita), joka oli tarkoitus viedä Latviassa Daugavpilsin pelastusarmeijaan ja jonne lasti purettiinkin heti tulopäivämme iltana.

Lauantaina ensimmäisessä vankilassa olimme elinkautisvankien osastolla.  15 miestä, jotka olivat isohkon kalterioven takana, olivat tulleet kuulemaan meitä.  Me olimme kaltereiden toisella puolella – ompelimossa- jossa vangit työskentelevät päivisin.  Kahden käytettävissä olleen tunnin aikana Eija, Pavel ja Vihtori lauloivat venäjäksi.  Eija lauloi myös yksin ja todisti väkevästi uskoontulostaan sekä vakuutti kuulijoille Jumalan rakastavan jokaista ihmistä, oli hän sitten tehnyt mitä tahansa.  Ilmapiiri oli vastaanottavainen.  Myös Pavel ja Vihtori kertoivat elämästään ennen ja jälkeen uskoontulon ja Vihtori myös julisti ilosanomaa Jeesuksesta.  Lopuksi Kalle vielä toi evankeliumin ydinkohtia esille ja esitti miehille kutsun antaa elämänsä Jeesukselle.  Yksi mies oli tähän valmis ja hänen toistaessaan syntisen rukousta, hän selvästi liikuttui. Herra varmaankin kosketti tuon miehen sisintä. Kunnia Jumalalle!  Lopuksi meillä oli vielä aikaa jakaa vangeille kirjallisuutta sekä lyhyesti rukoilla heistä joidenkin puolesta.

Heti lounaan jälkeen siirryimme toiseen vankilaan Daugavpilsissä.  Vangit olivat jo useasti kyselleet, olisiko meillä mahdollisuutta tuoda heille isoihin jalkapallomaaleihin verkkoja.  Herra järjesti asian ja saimme lahjoituksena kaksi maaliverkkoa ja kaksi palloa, jotka jätimme vankilan pastorille vankilaan toimitettavaksi.  Veimme myös kahta eri väriä olevia T-paitoja vangeille ”pelipaidoiksi”.  Itse kokouksessa oli koolla kahdeksan miestä.  Heitä pidettiin jollain tavalla eristettyinä muista, koska toiset vangit olivat alistaneet heitä. Lauloimme, todistimme ja julistimme heillekin evankeliumia.  Useat olivat ilmeisesti jo uskossa.  Miehillä oli kuitenkin paljon rukousaiheita, joita yhdessä kannoimme Herralle.  Lopuksi vielä kokoonnuimme yhteiskuvaan, mikä tapahtuma on tässä vankilassa aina vangeille mieluinen.

Sunnuntaina meillä oli kokous Daugavpilsin pelastusarmeijassa alkaen klo 11.00. Luulimme, että ryhmällämme olisi vain osavastuu musiikista ym., mutta olikin käynyt niin, että pelastusarmeijan laulajat olivat kurkkukivussa ja meidän hoidettavaksemme tuli kokous alusta loppuun saakka.  Paikalle oli tullut n. 40-50 kuulijaa. Ylistimme Jumalaa monilla lauluilla.  Vihtori, Eija ja Pavel johtivat edessä ylistystä ja kuulijat lauloivat mukana heiluttaen ja taputtaen käsiään.  Ihmiset olivat iloisesti mukana lauluissa.  Eija lauloi yksin koskettavasti.  Vihtori, julistaessaan myös evankeliumia, puhui elämän rajallisuuteen liittyvistä asioista ja siitä, että me ihmiset emme oikein edes ymmärrä sitä, miten äärettömän tärkeiden asioiden kanssa me olemme tekemisissä, kun puhumme uskosta. Kalle puhui lopuksi, ” miten ilman uskoa on mahdoton olla Jumalalle otollinen ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät”.  Tästä esimerkkinä Raamatussa verenjuoksua sairastanut nainen.  Alttarikutsuun vastasi eräs aivan salin takaosassa istunut mies, joka lähti kävelemään meitä kohti ja rukoili ääneen syntisen rukouksen. Oli ilo Pavelin kanssa oikein halata tuota rohkeaa miestä ja mikä ilo olikaan taivaassa!  Kiitos Herralle.  Kokouksen lopussa oli mahdollisuus vielä rukouspalveluun.  Paljon oli ihmisillä murheita, sillä noin puolentoista tunnin ajan kannoimme taakkoja Herralle.  Tulkoon niistä kiitosaiheita Jumalan suuruuden kunniaksi!

Illalla olimmekin jo n. 22.30 Tallinnassa hotellissa ja seuraavana aamuna taas matkalle kotia kohti.

Jeesus sanoo itsestään Joh. 15: 5 ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä”. Me olemme kaikessa, myös tässä työssä, täysin riippuvaisia hänestä. Hän kuitenkin antoi meille käskyn – ei pyyntöä- vaan käskyn: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille”.  Paavali vielä jatkaa : ” … olkaa aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa” (1. Kor. 15:58).Kiitos Jumalalle, että saimme olla omalta osaltamme mukana tässä Herran työssä -  tällä kertaa Latviassa!

EIJA, KALLE, PAVEL JA VIHTORI