Matka tulkkini Sanna Vallerin kanssa Ukrainan Korosteniin oli jälleen vaivalloinen mutta myös hyvin palkitseva. Saimme tavata ja palvella seurakuntaa, joka elää sodan tuoman todellisuuden keskellä. Viikonlopun aikana ohjus iskeytyi 70km päässä olevaan taloon, jossa kolme lasta sai surmansa. Hälytykset ovat arkea. Kuitenkin seurakunta on oppinut palvelemaan Jumalaa ja yhteisöä, jonka keskellä se on. Viikoittaiset tilaisuudet, jossa tarjotaan ruokaa ja evankeliumia sotilaille pidetään lähellä sijaitsevassa sotilastukikohdassa. Joka kuukausi ryhmä seurakuntalaisia  palvelee viisi päivää sotilassairaalassa ja joka viikko jaetaan ruokaa ja evankeliumia eri kaupunginosissa katukokouksissa. Tämä on nyt seurakunnan normaalia toimintaa. Osa seurakunnan jäsenistä  lähti heti sodan alussa pois maasta mutta uusia jäseniä on tullut heidän tilalleen. Lähes kolmen tunnin rukouskokous perjantai-iltana ei tuntunut pitkältä.

Saimme olla julistamassa evankeliumia sotilaille, sekä palvella lauantaina seurakunnan vastuunkantajia Jumalan sanalla. Se oli pastorin tärkein toive vierailumme suhteen. Sunnuntaina palvelimme koko seurakuntaa kokouksessa, joka myöskin kesti kolmisen tuntia. Oli myös ilahduttavaa kuulla kuinka edellisten vierailuiden hedelmänä ihmiset kertoivat parantuneensa. Kaikki tämä oli sen vaivan arvoista että saimme istua täysissä busseissa yön yli 12 tuntia mennen tullen, sekä kokea muita matkan tuomia kevyitä rasituksia. Ukraina jäi yhä vahvemmin sydämellemme.

Juha