“Niin alhaalla kukaan ei kulje, ettei siellä Jeesus ois´”; laulunsanat nousivat mieleeni kävellessämme pois kilometrien pituiselta kaatopaikalta Ukrainan Korostenissa. Vähää aiemmin olimme tavanneet kuuden hengen ryhmän joka oli keräämässä metallia tai muuta myytävää tavaraa mukaansa. Viisi heistä olivat saman perhekunnan jäseniä ja he sanoivat tulevansa joka päivä kaatopaikalle. Kerroimme miksi olemme tulleet ja kuinka Jeesus oli kohdannut meitä itseämme ja kuinka hän halusi tulla myös heidän elämäänsä, pian alkoivat kyyneleen pyrkiä esiin perheen äidin silmistä. Kaikki heistä tahtoivat vastaanottaa Jeesuksen elämäänsä. Seuraavana päivänä kuulimme että he kaikki, sekä myös kotona olevat perheenjäsenet, yhteensä yhdeksän henkeä, olivat tulleet paikkakunnalla kokoontuvan seurakunnan sunnuntain kokoukseen! 

Pian kohtasimme myös kaksi miestä jotka viettivät taukoa ”työnsä” lomassa. Maastopukuun pukeutunut mies kertoi olleensa kolmessa sodassa ja haavoittuneensa niissä monesti. Hänen kaikki avioliittonsa olivat epäonnistuneet ja hän oli tullut hylätyksi ja menettänyt kaikki lapsensa sen myötä. Syyllisyydentunto sodassa tapetuista ihmisistä piti häntä otteessaan. Hän ei uskonut Jumalan voivan antaa anteeksi hänen syntejään. Koin selvästi Jumalan kutsun tämän miehen kohdalla ja evankeliumin kuultuaan hän kohta silmät kyynelissä halusi vastaanottaa Jeesuksen sydämeensä. Samoin teki myös hänen kanssaan ollut toinen mies. 

Olimme tulleet Korosteniin tavoittamaan paikallisia romaneita ja palvelemaan seurakuntaa. Perjantaina saimmekin pitää kokouksen romaniperheille jotka olivat yhdessä koolla. Ulkoilmatilaisuudessa rukoilimme monien sairaiden puolesta ja seitsemän nuorta tyttöä ja poikaa halusivat tehdä uskonratkaisun! Rukoilimme myös sairaiden puolesta. Tämän jälkeen vierailimme useissa perheissä kotona ja  rukoilimme heidän kanssaan sekä veimme ruoka-apua. Myös lauantain ohjelmaan kuuluivat alunperin kotivierailut romaniperheissä mutta muutaman sellaisen jälkeen johdatuimme kaatopaikalle johon koimme selvästi Herran itse halunneet meidät.

Sunnuntain kokous seurakunnalle kesti lähes kolme tuntia koska lähes kaikki tulivat esirukouspalveluun. Pyhä Henki ilmoitti Katjan kautta useiden sairauksien parantuvan ja näin saimme palvella Jumalan seurakuntaa. Pastori Mikael oli erittäin kiitollinen vierailuistamme ja toivotti meidät tervetulleiksi koska tahansa. Kunnia tästä Herralle!

Matkalla Juha, Harri, Katja, Eija ja Zanna